Voiton puolella!

Huh, seitsemäs viikko starttasi eikä tesktejä ole näkynyt kohta kolmeen viikkoon. Ja ei, tämä ei ole lomaa, täällä täytyy ihan työskennelläkin. Tanskalainen tyttökin ehti jo innostua, kun emme joudu tekemään tenttiä harjoittelun päätteeksi, kunnes kerroimme, että onhan tässä samalla toisaalta kolme kurssia Suomesta opinnäytetyön suunnittelun lisäksi..

Parhaimpia päätöksiäni tämän reissun aikana on ehdottomasti liittyminen paikallisen crossfit-salin jäseneksi. Jäsenyys tulee olemaan lyhyt, mutta sen tein, mitä itselleni lupasin! Viikkorutiinit alkavat saada hieman kotoisampaa tunnelmaa, kun voi jälleen totutella treenirytmiin ja täyttää taidon jättämän suuren aukon. Salin tiedot löysin vaivattomasti netistä jo ennen lähtöä. Helpointa olisi tietenkin ollut liittyä tavalliselle kuntosalille (kadun toisella puolella olisi sali mallia luksus), mutta mikä lie hulluus ajaa vähän pidemmälle. Täysin uusien asioiden opettelu tanskalaisten keskellä hirvittää joka ikinen kerta, mutta kaksi viimeisintä harjoitusta ovat antaneet tanskalaisista parhaimman kuvan tähän mennessä. Kyseisten harjoitusten alussa ilmoitin ohjaajille, että en puhu tanskaa lainkaan ja molemmat reagoivat samalla tavalla: "No problem, I will just do the whole thing in English". WAU! Vuokraemäntäni kanssa ajauduimme salivalinnastani pieneen näkemyseroon. Hän ei voinut käsittää, miksi en liittynyt hänen kuntosalilleen salilleen, joka sijainniltaankin on niin täydellinen, että ei tarvitse juuri vaivautua liikkumaan päästäkseen liikkumaan. Kyseinen rouva myös tiedusteli, että onko omalla salillani mm. saunat ja hienot jumppavalikoimat kuten hänellä. No, asiaa olisi voinut lähteä valottamaan kertomalla, että sali sijaitsee ehkä kaupungin rumimmalla alueella sataman läheisyydessä vanhan pienen teollisuushallin oloisessa rakennelmassa, jossa saunaa voidaan ehkä harkita siinä vaiheessa, kun tiloihin saadaan suihkut. Kuittasin keskustelun kuitenkin toteamalla, että saunoja ei valitettavasti ole. Niin ja tosiaan, siitä jumppavalikoimasta. Lasketaanko painonnosto?

Tilanne harjoittelussa on ollut hieman parempi. 3D kävelyanalyysilaitteistoon tutustuminen sekä muutamat pitkäaikaiset asiakkaat ovat antaneet vähän uskoa tulevaan. Lisäksi pääsemme tutustumaan kolmeksi päiväksi neurologiseen kuntoutuskeskukseen., joten tilanne ei ole täysin toivoton. Marraskuun ohjelmankin pitäisi pian selvitä ja kieltämättä koti-ikäväkin jo kolkuttelee. Harjoittelupaikka eikä ympäristökään vain yksinkertaisesti oikein riitä enää tuomaan lisäarvoa täällä olemiselle Suomeen verrattuna, vaikka on täällä tietenkin paljon hyviäkin asioita, joita ei tule unohtaa!

Kohokohtana Tanskaan sopeutetussa elämässämme sekä tässä kirjoituksessa: viikonloput! Pari viikkoa sitten otimme hieman etäisyyttä erilaisiin rientoihin ja otimme aika rauhallisesti. Toimintaa kuitenkin riitti siitä huolimatta, sillä 10 tytön voimin ahtauduimme luokseni katsomaan elokuvia ja italialaistytöt valmistivat meille pizzaa - eri makuja taisi olla viisi, joten nälkä ei ainakaan jäänyt. Seuraavan päivän vietimme leppoisasti Odensen eläintarhassa sekä jalkapallopeliä seuraten. Kiitos saamiemme ilmaislippujen, pääsimme kokemaan urheilun juhlaa, kun paikalliset kannustivat omia Odensen poikiaan voittoon.

Odense Zoo.

Italialaiset tulivat ja ottivat vallan keittiössä.

Useimmiten viikonloput kuitenkin ovat kaikkea muuta kuin rentouttavia. Esimerkkinä tästä perjantainen kokoontuminen fyssarivaihtarien kesken harjoittamaan kliinistä päättelyä. Illan jälkeen neljä viidestä taisi olla sitä mieltä, että alanvaihto voisi olla paikallaan. Seuraavan vastaavan tapaamisemme aikana jatkoimme tutulla case-työskentelyllä. Ensimmäisen pohdinta johti siihen, että olisimme käytännössä tappaneet kyseisen asiakasesimerkin. Yllättäen ehdotin, että seuraavalla kerralla tekisimme jotain muuta. 

Murskaavan perjantain jälkeisenä lauantaina otimme samaisella porukalla auton allemme ja suuntasimme kaupunkimatkailemaan. Kohteitamme olivat Esbjerg sekä Ribe, Tanskan vanhin kaupunki. Reissun aikana kävimme mm. merenkäyntimuseossa sekä viikinkimuseossa, näimme suuria patsaita sekä kiipesimme vesitorniin, jossa oli myös näyttely muista vesitorneista (en todellakaan tiedä miksi). Eniten koko matkailuajatuksessa minua kiinnosti luonnonpuisto, jonne emme kuitenkaan koskaan päässeet. Koko matka huipentui ravintolaillalliseen sekä jäätävään "all you can eat" pehmisjälkiruokaan. Ja kun sanon, että koko matka huipentui kyseiseen hetkeen, niin todella tarkoitan sitä. Retken jälkeen huomasin, että kaupunkimatkailu ja museot Tanskassa alkaa pikkuhiljaa riittää. Ähky. Ja luonnollisesti, koska päivä ei ollut jo valmiiksi tarpeeksi pitkä, suuntasimme vielä saksalaistytön syntymäpäiville.

Man Meets the Sea, Esbjerg.

Ja nyt se on nähty nimittäin LEGOLAND! Jokaisen pikkupojan unelma! Portin läheisyydestä päästyämme totesin: "This is so awesome, these things are so cool!", joten voinen siis suositella kyseistä kokemusta myös muille kuin pikkupojille. Nimestä voi ehkä päätellä, että kyseisessä puistossa tulet näkemään legoja. Paljon legoja. Niin paljon legoja, että tuskin pystyt edes prosessoimaan niin isoja lukuja. Vaikuttavin oli ehdottomasti aidoista kohteista rakennetut legopienoismallit liikuvine kulkuvälineineen ja äänitehosteineen. (Näiden joukosta löytyi myös edelliseltä päivältä tuttu Ribe tuttuine taloineen!). Kuvat eivät tee oikeutta kyseisille rakennelmille, joten menkää ja kokekaa itse! Omaksi yllätyksekseni Legoland oli kuitenkin myös paljon muuta kuin legorakennelmia. Päällimmäisenä mieleen jäivät muutamat hyvin laadukkaat huvipuistolaitteet, joilla on ehdottomasti mahdollista korvata määrää laadulla - kohteessa kun oli jos jonkinmoista härpäkettä, mutta nämä muutamat riittivät oikein hyvin.

LEGOLAND!

Raporttini lopetan kertomalla matkamme puolivälin päättäneestä viikonlopusta. Kohde: Hampuri. Miksi? Koska ESN (Erasmus Student Network) järjestää kansainvälisille opiskelijoille suunnattuja kohtuuhintaisia matkoja, joista yksi nyt sattui olemaan Saksan puolella. Kohtuullisen siistiksi kaavailtua reissua moni varmasti kuvailisi sanalla katastrofi, mutta sanoisin, että tällä kertaa oli vain käsittämättömän huonoa tuuria. Matkaan piti lähteä 8.00. Kosahtanut bussi ei päässyt paikalle, joten matka aloitettiin 10.00. Koska aikataulu ei vielä ollut tarpeeksi vinksallaan, niin nelituntiseksi tarkoitettu bussimatka taittui Saksan ruuhkista johtuen seitsemässä tunnissa. Saksalaistyttö osasi kertoa, että tämä ei ole mitenkään harvinaista, sillä yhden tietyön valmistuttua aloitetaan toinen eikä moottoritie vain vedä. Onni onnettomuudessa, sillä lauantain kaupunkikierros kävellen saatiin tästä johtuen tehdä vesisateen sijaan auringonpaisteessa sunnuntaina. Lauantai-iltana kävimme kuitenkin tutustumassa vilaukselta Reeberbahniin - Hampurin yöelämän keskukseen varustettuna järkyttävällä määrällä diskoja, baareja ja ravintoloita, seksikauppoja, strippiklubeja sekä muuta pientä kivaa. Vierailu jäi lyhyeksi, joten Reeberbahnin todellinen luonne ei ainakaan tämän reissun aikana avautunut - ja ehkä hyvä niin. Parin päivän satunnaiseen "ulkomaanmatkaan" tuli kieltämättä suhtauduttua melko kevyesti. Tarkoittaen sitä, että perustavaa laatua olevien asioiden selvittäminen unohtui. Mastercardilla ja Visalla olisi voinut heittää vesilintua Hampurin Binnenalsterilla. Eikä olisi tarvinnut muuten edes tähdätä, sillä en ole ikinä nähnyt niin montaa kesyhköä joutsenta samaan aikaan. Toisaalta paikallinen tarjoilija olisi ehkä halunnut heittää meitä jollain, joten mielestäni tasoissa ollaan. Ensi kerralla ennen kuin ylität rajan, kysy itseltäsi: Millä maksan? Millä pääsee ja tippaanko?

Hampuri, näkymä kohteesta Hauptkirche St. Michaelis.

Ensi viikonloppuna lepään..