Kotia kohti!

Yhteensä noin 9 viikkoa kestänyt työharjoittelu paikallisessa jättiläissairaassa on virallisesti suoritettu. Lyhyesti voisi todeta, että harjoittelun sisältö oli hienoinen pettymys. En voi sanoa, ettenkö olisi oppinut mitään, mutta tällä kertaa oppiminen koski enimmäkseen omaa toimintaa ja potilaiden kohtaamista eikä niinkään käytännön taitoja fysioterapiassa itsessään. Vaihto-opiskelijoina potilaat olivat vähissä, joten aikaa potilaiden kuunteluun oli runsaasti. Lähestyminen alkoi tuntua aikaisempaa huomattavasti luonnollisemmalta vieraasta kielestä huolimatta ja toimeen oli aina vain helpompi käydä omatoimisesti. Koko harjoittelun pelastus oli tunne siitä, että potilaamme kuitenkin hyötyivät ja iloitsivat toteuttamastamme terapiasta. Viimeisen viikon kohokohtana oli vierailu leikkaussalin puolella. 1,5 tuntia vierähti yllättävän nopeasti kohtuullisen väkivaltaista lonkkaleikkausta seuratessa. Lääkärin selän takaa oli vaikea nähdä paljoa, mutta kokemus osoitti konkreettisesti, miksi kipulääkkeet ovat ehdottoman in vuodeosastolla.

Harjoittelun loppumista pääsimme juhlistamaan paikallisissa juottoloissa J-dayn osuttua sopivasti samalle päivälle. J-day on jouluoluen markkinoille laskun vuoksi omaksuttu juhlapäivä 1.11. Kyllä, luit oikein. Tuborgin Julebryg virtasi ja sinisiin asuihin sonnustautuneet miehet ja naiset jakoivat ympäriinsä vilkkuvia sinisiä tonttulakkeja sekä myivät kyseistä olutta. Tapahtuma on ollut maanlaajuisena traditiona jo vuodesta 1990 lähtien.

Vapaa-aikaa Odensessa on täydentänyt normaaliin tapaan niin treeni kuin turismikin. Taidon osalta yllätin itseni osallistumalla øresuns open -kilpailuihin Kööpenhaminassa. Mukana oli osallistujia 6 eri maasta ja oli todella outoa kohdata suomalaisia taidokoita täällä - ikään kuin suomea olisi puhuttu väärässä paikassa. Kilpaileminen itsessään tuntui kirjaimellisesti kuvottavalta. En tiedä johtuiko tunne treenaamattomuudesta, salin huonosta ilmanvaihdosta vai jostain muusta, mutta taido ja oma kroppa kokivat ikävän jälleennäkemisen. Menestystä tuli siitä huolimatta ja samalla myös kova ikävä harjoittelua ja omaa salia kaikkine tuttuine kasvoineen.

Taidoturismini Tanskassa päättyi osaltani valitettavasti kisoihin. Crossfit –salilla vietetty aika on kuitenkin lievittänyt liikunnan puutteesta (pyöräily on edelleenkin vain välttämätön paha)  johtuvia vieroitusoireita paremmin kuin osasin kuvitellakaan. On oikeastaan yllättävän vaikea sanoin kuvata sitä fiilistä, minkä on kyseiseltä salilta saanut viedä aina kotiin mukanaan. Løfteriet on alkanut tuntua yllättävän kotoisalta kaikkine ihmisineen, minkä vuoksi harjoittelun jatkaminen Suomessa ei tunnu niin luontevalta, vaikka ajatus kiehtookin. Ikävä tulee ja harmittaa.

Odotimme kauhulla harjoittelun loppumista, sillä viimeisen kuukauden ohjelma oli pitkään edelleen pimennossa. Ensimmäinen viikko meni kuitenkin kätevästi lomaillessa ja näyttäessä Kööpenhaminaa ja Odensea vanhemmilleni. Kööpenhaminassa pidin erityisesti Nyhavnista. Katu on varustettu toinen toisensa perään jatkuvilla ravintoloilla. Hintataso osoittautui kuitenkin kohtuullisen korkeaksi Nyhavnissa sekä keskustan tuntumassa, joten alueella asioidessaan kannattanee tarkastella ruokapaikkoja hieman kauempaa tai hyödyntää useimmiten kello 16 asti jatkuvia lounastarjouksia. Odensessa H. C. Andersenin museota voisin suositella muillekin.  Andersenin elämästä ja matkoista sekä kyseisestä henkilöstä itsestään muodostui näyttelyn lomassa esittelyteksteihin tutustumalla hyvä ja kiinnostava kuva.

Kööpenhaminassa viimeistä kertaa käytyämme pistäydyimme toistamiseen Tivolissa, joka on muutettu eräänlaiseksi talven ja joulun ihmemaaksi 15.11.-31.12. välisenä aikana. Käytännössä tämä tarkoittaa pieniä joulukojuja, järkyttäviä määriä valoja, poroja ja kaikkea, mitä nyt jouluun voi liittää. Puisto oli illan pimentyessä todella kaunis ja herätteli välittömästi rauhaisaan joulutunnelmaan. Täydennyksenä siis ensimmäiseen blogipäivitykseeni, että Tivolissa pistäytymistä voi suositella ympäri vuoden, sillä kuulemamme mukaan myös puiston Halloween-teema on näkemisen arvoinen. Ainoa pettymys oli glögitilausta seurannut vaalea glögi, joka ei maistunut lainkaan kotoisalta. Emmekä olleet täysin varmoja oliko kyseisessä lasissa glögiä rusinoilla maustettuna vai päinvastoin, sillä lopputulosta voisi sanoa vähintäänkin ruokaisaksi.

Pari viikkoa on nyt taitettu Odensessa yllättävän passiivismasentavissa tunnelmissa. Koordinaattorimme ei onnistunut järjestämään 1-2 viikon tutustumista paikalliselle fysioterapian klinikalle. Tästä en ole lainkaan yllättynyt, sillä en odota yhtään enempää, jos asioitamme hoidetaan 1-2 viikon varoitusajalla, kun ongelma on ollut tiedossa 2 kuukautta. Päädyimme seuraamaan neljää luentoa juuri aloittaneiden opiskelijoiden kanssa sekä toimimaan jonkin asteisen apuopettajan roolissa. Kyseisen ratkaisun jatkaessa koko vaihtomme matalalentoista linjaa opiskelun suhteen ei voi sanoa, että juurikaan harmittaisi lähteä pian kotiin.

Kotiin saavumme pienen kiertotien kautta, sillä vietämme 3 päivää Harzin välittömässä läheisyydessä, josta suuntaamme Braunschweigin ja Berliinin kautta takaisin tuttuun ja turvalliseen Suomeen. Saksan matkan hinta ei onneksemme noussut kovin korkeaksi. Asumuksestamme maksamme 70€/henkilö ja junamatkan sekä päiväpassin Berliiniin varasin etukäteen noin 25€/henkilö. Netistä ostetuissa lipuissa on se hauska puoli, että hinnat tuntuvat heittelevän kohtuullisen mielivaltaisesti täyttä häränpyllyä. Suosittelen lämpimästi tutustumaan palveluun, mikäli matkustelet Saksan puolella. Seuraavan ja samalla viimeisen kerran blogini päivittyykin jo Suomen maaperältä. Kohta nähdään!

Ps. Kuvat ovat tulossa, kun tekniikka sallii :)