Arjessa kiinni?

Maanvaihdoksen jälkeinen "kuherruskuukausi" alkaa selkeästi olla laantumassa. Kolmen viikon rajapyykki on ohitettu ja mikäli tämä viikko jatkaa kulkuaan yhtä nopeasti kuin se nyt tuntuu, niin puolet harjoittelusta ja kolmaosa koko reissusta alkaa olla lusittu. Ensimmäisen toiminnantäyteisen viikon järisyttäviä mittasuhteita saanut innostus on muuttunut motivaationhakuiseksi räpiköimiseksi. Harjoittelussa ongelmana on edelleen kielitaidon puute, joten konkreettinen kosketus potilaisiin on minimaalinen - motivaatio ja tarkkaavaisuus laskee yllättävän nopeasti. Tänään tein tosin asiakkaan haastattelua saksaksi - merkki siitä, että aletaan tarttua jo niihin pienimpiinkin oljenkorsiin, joita tämä harjoittelupaikka tarjoilee. Tosin tanskaa ymmärrän sen verran, että tulkkaamattakin tajusin, kun potilas hieman huolissaan totesi fyssarille, että ei tästä kyllä helppoa tule, kun täytyy sohia jotain englannin, tanskan ja saksan kielitaidon ja -taidottomuuden välillä. Ei siinä, häntä koipien välissä tilanteeseen kiinni. Ei se kaunista ollut, mutta kyllä sitä keskusteluksi voi sanoa..

Olemme vajonneet täällä melko syvälle valituksen monttuun, mutta kyllä sinnekin aurinko välillä paistaa. Tämän matkan ehdottomasti paras motivaatioboost fysioterapian näkökulmasta: H.C. Andersen marathon ja juoksijoille tarjottu hierontapiste. Kyseinen harjoittelumahdollisuus tarjotaan pääasiassa juuri aloittaneille opiskelijoille, mutta oli mahtavaa päästä mukaan myös pidemmällä opinnoissa olevana opiskelijana. Motivaation tasoa nostatti luonnollisesti myös tunne siitä, että jokin kokemus tuntui ja ehkä näkyikin tekemisessä. Siinä missä päivän aikana pääsi käsiksi lähemmäs 15 asiakkaaseen, harjoittelussa olen kättelyn lisäksi koskenut ehkä 1-2 henkilöön 3 viikon aikana. Tänään ja huomenna sairaalalla on kuitenkin sen verran tekemistä, että kerrankin päiväohjelma on hahmoteltuna etukäteen. Parempaan suuntaan mennään..

H.C. Andersen Marathon ja Suomen vahvistusjoukot

Jotta elämä ei kävisi liian raskaaksi, olemme jälleen panostaneet tekemään jokaisesta viikonlopusta toiminnantäyteistä juhlaa! Perjantaina suunnitelmissa oli istua iltaa muutaman uuden tuttavuuden kanssa. Porukka olikin kieroillut yllätyssynttärit merkkipäiväni kunniaksi ja paikalla olikin lähes koko porukka. Täydellinen huijaus ja loistava perjantai! Ehdottomasti parhaimpia synttäreitä tähän asti! Ja kuten tanskalaisiin tapoihin kuuluu, oli kakussa pieniä tanskan lippuja, jotka toimivat täällä juhlan symbolina. Mainittakoon, että myös lipun salkoon laittaminen täällä eroaa Suomesta vapaamuotoisuudessaan. Lipun voi nostaa salkoon juhlan kunniaksi tai vaikkapa mökillä merkiksi siitä, että täällä ollaan!

Synttäriaaton paras lahja: porukka kasassa :)

Lauantaina vuokraemäntäni ystävällisesti tarjosi meille kyydin Aarhusiin, Tanskan toiseksi suurimpaan kaupunkiin. Turismille uskollisina vierailimme ARoS-taidemuseossa sekä kaupungin historiaa ilmentävässä Den Gamle By -ulkoilmamuseossa. Molemmat kohteet ovat ensimmäisinä esitelty visitaarhus-sivustolla ja myös vuokraemäntäni suositteli näitä kohteita asuttuaan kuitenkin noin 20 vuotta kyseisellä paikkakunnalla, joten uskon valintamme olleen hyvä. Aarhus on saanut myös Scandinaviassa ykkösshoppailukaupungin tittelin, mutta valitettavasti emme ehtineet rajallisen ajan vuoksi todentamaan tätä. Itse kaupunkia olisi kieltämättä ollut kiva nähdä enemmänkin.

ARoS ja rainbow panorama - 360 asteen näkymä kaupunkiin sateenkaaren väreissä

Den Gamle By

Arjen pienistä iloista kerrottakoon vielä lopuksi sen verran, että seuraavat kaksi viikkoa vietän asunnolla yksin. Eilen saatoin vuokraemäntäni juna-asemalle Kanadan matkan vuoksi. En ole vieläkään täysin sinut käytännössä vieraan ihmisen nurkissa asumisen suhteen, joten seuraavat kaksi viikkoa tulevat olemaan siinä suhteessa rentouttavia. Lisäksi tämän päivän kruunasi ehdottomasti vierailu paikallisessa uimahallissa. Parin viikon sairastelun jälkeen oli mahtava päästä tekemään jotain fyysistä ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon (loputtoman pyöräilyn lisäksi siis). Ja koska uintireissu oli menestys siinä mielessä, että keuhkot toimivat taas lähes normaalisti, voin huoletta pitäytyä suunnitelmassani vierailla vihdoinkin Kööpenhaminan taidoseuran salilla. Taidopuku lähti kuin lähtikin Suomesta mukaan ja odottelee ensi perjantaita uskollisesti ylähyllyllä :)