Kohtuullisen onnistunut ensimmäinen viikko Odensessa on takana ja arki alkaa hiljalleen tuntumaan hieman normaalimmalta. Ensimmäisen viikon kruunasi Kööpenhaminan Tivoli sekä Møns Klint. Kirsikkana kakussa matkaseura eli kansainväliset opiskelijat terveysalalta. Tivoli on Kööpenhaminassa aivan päärautatien kyljessä sijaitseva huvipuisto. Mikä sitten erotti tämän kaikista muista kaltaisistaan? No, en ole elämässäni nähnyt mitään Särkänniemeä tai Linnanmäkeä kummallisempaa, mutta kyseiset toverinsa tämä voitti ehdottomasti tilankäytöllään. Kyseessä suhteellisen pienelle alueelle sijoittuva yllättävänkin tiivis ja vehreä huvipuisto muutamalla järeämmällä laitteella varustettuna. Mainitaan nyt sitten, että yhden jätin myös väliin. Pelotti. Ja näin jälkikäteen tietenkin kaduttaa, kuten asiaan kuuluu. Jos kyseisessä puistossa haluaa vierailla, kehotan sijoittamaan retken siten, että näkee Tivolin myös illan hämärinä tunteina valojen loisteessa.
 |
| Tivolin versio ketjukarusellista. |
 |
| Tivoli. |
Mons klint.. Aioimme jättää koko reissun väliin rankan viikon takia, mutta päätimme kuitenkin tsempata. Ja se kannatti! Matkaan lähdimme vuokratulla tila-autolla ja yhdellä henkilöautolla ja kestoa ajomatkalle välillä Odense-Møns Klint tuli noin 3 tuntia. Møns Klint on turisteja houkutteleva kohde mahtavine jyrkänteineen Tanskan itärannikolla meren välittömässä läheisyydessä. Tämä on juuri sellaisia nähtävyyksiä, joista itse nautin suuresti pelkästään luonnon muodostaman wau-efektin ansiosta - käsittämättömän upeita maisemia kun luonnehtii jopa 120m korkeuteen nousevat vaaleat jyrkänteet. Luonnollisesti kaiken tämän saavuttaminen vaati suurehkon määrän portaita laskua ja nousua varten, mutta suosittelen silti :)
 | ||||
| Viimeinen näkymä ennen nousua. |
Viikonloppu turistina on ohi ja voimme palata arkeen. Mitä paikalliseen kulttuuriin tulee, on jälleen mainitsemisen arvoista, että tähän mennessä kyseinen kansa on osoittautunut erittäin ystävälliseksi ja asiakaspalvelussa iloiseksi. Myös sairaalalla tunnelma on näyttäytynyt hyvin positiivisena niin potilaiden kuin työntekijöidenkin keskuudessa. Päädyimme kuitenkin moittimaan Tivolin italialaisessa ravintolassa saamaamme palvelua ja opiskelijatoverimme osasi sanoa, että Kööpenhaminassa ilmapiiri on heti toisenlainen, minkä kuulemma aistii paikallinen lapsikin. Ennen suoria johtopäätöksiä, jatkettakoon tämän tarkastelua tarkemmin tulevilla Kööpenhaminan vierailuilla.
Kulttuuria koskevalla luennolla meille kerrotiin, että tanskalaiset arvostavat vapaa-aikaa ja tekevät työtä vain elääkseen ja voidakseen tuhlata rahaa vapaa-aikaansa. Tähän mennessä olemme huomanneet, että kaupat suljetaan aikaisemmin kuin Suomessa ja sunnuntaisin shoppailu onnistuu oikeastaan vain ruokakaupoissa. Ja ehdottomasti tässä vaiheessa on mainittava, että kahvia kuluu täällä vähintäänkin yhtä paljon kuin Suomessa. Useat kahvi-/teetermarit myös opiskelijoille järjestetyissä tapaamisissa ovat enemmän kuin tavallinen näky. Metropolian myrkyn makuiseen maksulliseen kahvielämykseen verrattuna suorastaan luksusta.
Omasta elämisestäni sen verran, että elo "kotona" alkaa tuntua jo hieman rennommalta. Asiaa ehkä auttoi tutustuminen paremmin vuokraemäntääni, jonka kanssa kävimme perjantai-iltana lipaston kokoamisoperaation päätteeksi kävelyllä lähiympäristössä sekä syömässä. Kyseisen illan jälkeen hän on lähes aina tullut suljettujen oviensa takaa kyselemään kuulumisiani saapuessani kaupungilta. Eniten täällä kaipaan kuitenkin normaalia treenirytmiä. Yli viikon tekemättömyys käy luonnon päälle. Kun on tottunut purkamaan paineita fyysisessä muodossa ei pelkkä pyöräily ympäriinsä yksinkertaisesti riitä. Heti kun flunssa on poissa, minut löytää kadun toiselta puolelta löytyvältä kuntosalilta. Piste. Mikä on sanottu, se on nyt päätetty.
Maanantai oli kuin olikin erittäin vihattava päivä. Läpimärkänä pyöräilemisestä noustiin hetkellisesti plussan puolelle uusilla vedenpitävillä tuulihousuilla - parhaat käyttämäni kruunut tällä reissulla. Olo oli märissä kengissä flunssan tehdessä tuloaan toki jo valmiiksi surkea, mutta tilanteeseen lisättynä uutiset Suomesta eivät ainakaan parantaneet kyseistä iltaa. Ennakkovaroitus tuli jo sunnuntaina, mutta odotettu paha tapahtui maanantaina. Perheen 14-vuotias Hector-koira poistui tästä maailmasta ja lepää nyt meren läheisyydessä paikassa, jossa se on koko ikänsä pässyt kesäisin juoksemaan sydämensä kyllyydestä. Vielä muutamia vuosia sitten haukku oli myös aktiivinen venekoira, joten mielestäni paikka on vähintäänkin sopiva rakkaalle karvaiselle ystävälle. Eniten tietenkin surettaa, että ajoitus oli juuri tämä, mutta parempi näin. Mittari alkoi selvästi olla täynnä eikä pari kuukauden lisäajan ostaminen lääkinnällisin keinoin varmasti olisi tuonut lisäarvoa niille 14 vuodelle, jotka kaveri kuitenkin eleli vielä vetreänä. Elämä Odensessa kuitenkin jatkuu, vaikkakin hieman alavireisissä tunnelmissa.
Lepää rauhassa, ystävä<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti